D:tä voidaan vielä lisätä

”Elintarvikkeiden täydentäminen D-vitamiinilla on tarpeen. Sen kansanterveydellinen hyöty on merkittävä”, sanoo D-vitamiinia vuosia tutkinut Heli Viljakainen Helsingin yliopistosta.

Institute of Medicinen uusien ravitsemussuositusten myötä keskustelu D-vitamiinin saannista on ollut vilkasta. Samalla myös elintarvikkeiden täydentäminen D-vitamiinilla on noussut esiin. Onko nykyinen määrä D-vitamiinia maidossa, jogurteissa ja margariinissa riittävä, vai pitäisikö määrää lisätä?

”Elintarvikkeiden vitaminointi on tasapainoilua kahden ääripään välillä. Osa väestöstä elää selkeästi D-vitamiinipuutoksessa. Heillä saannin lisääminen elintarvikkeita täydentämällä on kansanterveyden edistämistä. Toisaalta on väestön toinen ääripää, paljon kalaa ja maitotuotteita käyttävät ja vielä Dvitamiinilisää nauttivat. Heillä D:n saannin pitää pysyä turvallisissa rajoissa”, kuvaa asiaa elintarviketieteiden tohtori Heli Viljakainen HUS Lasten ja nuorten sairaalasta.

Vuosia D-vitamiinia tutkinut Heli Viljakainen uskoo, että saantisuosituksissa ollaan menossa ylöspäin. Täysin turvallisena rajana on pidetty 50 mikrogrammaa päivässä, mutta Institute of Medicinen mukaan myös 100 mikrogramman saanti on turvallista pitkäaikaisessakin käytössä.

Vaikka saisimme satunnaisesti suurenkin määrän D-vitamiinia, elimistömme sopeutuu siihen.

”Ihmisen elimistö on kokonaisuus, joka sopeutuu säätelymekanismiensa avulla hyvin erilaisiin tilanteisiin joustavasti. Esimerkiksi aurinkorannalla voimme saada kertakäynnillä 250 mikrogramman annoksen D:tä.”

D:tä tarvitaan moniin tuotteisiin
Valtion ravitsemusneuvottelukunta esitti alkuvuodesta 2010, että nestemäisten maitovalmisteiden ja levitettävien ravintorasvojen D-vitamiinitäydennyksen kaksinkertaistaminen parantaisi suomalaisten D-vitamiinin saantia ja siten yhä harvempi kärsisi niukasta saannista.

”Pelkkä maitotuotteiden D-vitaminointi ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan laajempi kirjo. Olisi hyvä olla mukana myös sellaisten lasten ja nuorten suosimia tuotteita, jotka eivät juo maitoa”, Viljakainen pohtii, mutta ei lähtisi vitaminoimaan karkkeja. ”Se olisi väärä signaali hyvästä ravitsemuksesta.”

”Vitaminoitavat elintarvikkeet pitää valita kansallista ruoankäyttöä arvioimalla, jotta vitaminoinnilla on haluttuja vaikutuksia. Yksi malli toimii meillä, toinen toisessa ruokakulttuurissa”, sanoo Viljakainen. Erityisen tärkeää D-vitamiini on lapsille ja nuorille, joiden luumassa kehittyy. Jos luu jää heikoksi kasvuvaiheessa, se haurastuu nopeasti ikääntymisen myötä. ”Kaikki eivät jaksa kiinnostua siitä, mitä he syövät, mutta kansanterveyden kannalta on järkevää huolehtia myös heidän D-vitamiinin saannistaan elintarvikkeiden täydentämisen avulla.”

Heli Viljakainen, ETT